Heips,
Aamulla Silja lähti Mian kanssa Sallaan Salla-päiville ajamaan vossikkaa. Särkiä ja Pelle oli matkassa, ja Pellellä pidettiin talutusratsastusta. Ne lähti ehkä siinä kaheksan aikoihin ja tuli takasin vasta joskus viideltä.
Me taas Fiian kanssa lähettiin aamulla (no eiks se lasketa aamuks, jos kello oli puol 11?) tekemään kerppuja. Saatiin tehtyä kaheksan, mutta en tiiä missä ajassa, kun kännykkä jäi sisälle. Nyt niitä on jo 35. Enää parikymmentä jäljellä...
Taas uus leiri starttas. Leiriläisiä kuus, mutta yks nukkuu yöt kotona joten iltasin niitä on vaan viis. Ja yks tyttö oli viime leirilläki (ma-ke). Kovasti näyttää tytsyillä virtaa riittävän. Puhetta pukkaa jatkuvasti. Eipä se kyllä haittaakkaan, ihan kivaa jutella pikkusten kanssa.
Pidettiin tänään leirikaste. Panostus ei ollu nyt ihan täyttä kymppiä, kun ei vaan aivot toiminu eikä lamppu pään sisällä syttyny. Päätettiin sitten päästä helpolla ja vähällä ajankäytöllä.
Alku oli ihan sama kun viimeksin, eli siis vesiastiassa leipäpaloja ja pala piti kalastaa vaan suuta käyttämällä. Ja sama juttu jauholautasella, sokerinpala piti kaivaa jauhojen seasta vaan suun avulla.
Tehtiin kunnon drinksut kaikille, ja sanottiin että on kymmenen sekuntia aikaa juoda muki tyhjäks. Silmät oli tässä vaiheessa kiinni, jottei kukaan voinu kurkkia mitä mukissa oli. Nooh, me oltiin sinne laitettu vettä+raaka kananmuna+ suolaa+ maitoa+ jogurttia+ paprikajauhetta. Ainakin kaks leiriläistä joi mukin tyhjäks, oliskohan ollu puolilleen täytetty.
Joku sano jopa, että maistu ihan persikalta! :D
Lopuks sitten laitettiin ne juoksemaan talon ympäri, ja sillä välin viritettiin vesiletku sitä varten, kun ne juoksis nurkan takaa niin vois yllättää ja kastella ne. Käsikirjotus ei ollu ihan toimiva, ne juoksi nimittäin liian kovaa eikä ehditty yllättää niitä. Kasteltiin kuitenkin.
Tänään on ollu hyvä fiilis, koska tajusin, että yli puolet tästä harjottelujaksosta on jo hurahtanu ohimennen. Ja sehän tarkottaa, että voiton puolella ollaan. Vaikkakin välillä tuntuu että aika junnaa paikallaan, sitä pian huomaa että kyllä se silti vaan on johonki hävinny.
Vielä pitäis jaksaa ens keskiviikkoon asti leireilyä, ja sitte ne on tältä erää ohi. Sen jälkeen voi hengähtää.
Mut eipä midii, huomenna taas jatketaan!
-Ida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti