30.6.2013

Day 3: Rainy day and horses running free!

Helou,

Taas hurahti yks päivä.
Aamupäivällä keräiltiin pellolta edellisen omistajan, "mansikkahullun", muoviroskia. Löyty sieltä kyllä pullonkaula ja lasinpesunesteputeli sun muuta ihan järjetöntä, mitä ei pellolla vois kuvitella olevan.
Eilen illalla heppakanta lisäänty kahdella hepalla jotka oli olleet raveissa. Tulokset ei mitään hurrattavia ollut.
Edessä oleva on Kaitsu, joka tuli sieltä raveista.

Salli- ponikin palas raviradalta.


Päivällä täällä oli kunnon ukonilma. Salamat kävi lähellä ja jyrinä kuulu melkein katon päältä. Harmi vaan ettei se kestäny kovinkaan kauaa, itse kun ukonilmoista tykkään.
Syyttäkäämme yhteiskuntaa siitä, ettei kuvassa näy miten kovaa sitä vettä oikeen satoi!

Juoksutettiin myös poneja. Kentän aidat meni kahesta kulmasta rikki, kun noi ponnyt on niin kovia karkailemaan. Laskematta jäi, montako kertaa saatiin juosta niitten perässä ympäri pihoja. Onneks ei kuitenkaan lähteneet maratoonia juoksemaan.

Iltasella M vei meiät pienelle vaunu-ajelulle. Sen ajelun aikana mua ehti pistää varmaan ainaki 174 hyttystä. Argh. Ehkä mä vielä totun niihin. Ehkä...
Tällä kertaa oltiin Särkiän kyydissä.


Huomenna sitte se hulina vasta alkaakin. Meitä on sitte 16 samassa talossa. Heihei oma rauha, see ya!

-Ida

29.6.2013

Day 2: Kyllä vain

Tere tere,

Toinen, aika rento päivä takana. Aamulla herättiin omia aikojamme jossain ysin aikoihin. Melkein heti sitten kun mentiin talliin kattomaan että mikä meininki, kysyttiin meiltä että halutaanko ratsastaa nyt heti. No mikä ettei! Viimeks tosiaan syksyllä ollu hevosen selässä. Ja kyllä, hevonen toimii mulla vieläkin just niinkun sen pitäisikin. Tuntu vaan hassulta, että meitä pari vuotta nuorempi likka piti meille ratsastustuntia. Ei siinä, etteikö olis ollut hyvä opettamaan, kun kerran melkein koko ikänsä ollu hevosten parissa.

Pelle- poni kävi jossain pyörimässä

Ja taas jatkettiin sitä purujen lappaamista. Saatiin sekin suoritettua tarmokkaalla työtahdilla valmiiks.

Ekasta kuvasta jos oikein tarkasti tirkistää, näkyy edessä purukumpuja, eikö? :)


Päivällä käytiin Rotin kanssa tsekkaamassa läheinen "ranta". Uimaan siitä pääs kyllä, muttei se nyt mikään  yleinen hiekkaranta ollut. Rotikin innostu pulikoimaan:




Pääsin myös kyytiin, kun M ajoi nuorella, tulevalla ravitähdellä Veikolla. Veksin kyydissä oli kivan tasasta, mitä nyt yhessä vaiheessa sammakko hyppäs suoraan sen nenän eteen ja vauhti pysähty kun seinään. Sain ittekkin ohjastaa, eikä se nyt niin vaikeelta vaikuttanut. Ties vaikka muhun iskee ravikärpänen! Hyttyset on ainakin iskeny mua joka paikkaan...


Saadaan kuulema Siljan kanssa ajaa ihan itte, kunhan ollaan pari kertaa käyty mukana kattomassa miten homma oikeen toimii. Wihii :)

Mitäs me oikeen ollaan muuta tehty tänään? Normaaleja tallihommia. Ei sen kummempaa. 

Ja nyt jo toinen päivä pulkassa. Nopeesti menee aika. Ja täällä on yöt melkein yhtä valosia kun päivätkin. Tätä menoa kohta jo huomataan että ollaan kotimatkalla. Sitä odotellessa :) Maanantaina alkaa eka leiri, saas nähdä sitten että millanen hulina täällä on seuraavat viis päivää.
Mut ei kai sit mitään ihmeempiä, huomiseen vaan :)

- Ida





28.6.2013

Day 1: Getting started

Heippa hei,

Täällä me nyt Kemijärvellä ollaan. Junamatka meni hyvin, mitä nyt välillä juna joutu stoppailemaan edessä odottavan myrskyn takia. Saatiin muuten nukuttua hyvin, mutta kysäsin välillä Siljalta unenpöpperössä että missä pysäkillä milloinkin ollaan. Laitettiin muuten VR:lle vähän palautetta:


Ja unohdettiin vielä mainita kauniisti kirjoitetussa palautteessa hyttien säälittävästä koosta:


Kuvasta ei saa kunnon käsitystä siitä pienuudesta mikä me kohdattiin. Mikähän idea siinäkin on, että ovi avautu kaiken lisäks sisäänpäin? No, kaikkea ei voi eikä tartte ymmärtää.


Noniin. Purataan tää D1 eli Day nro 1. Meidät haettiin juna-asemalta ja siellä kun odoteltiin, mietittiin että mihin peräkylään ollaan oikein tultu. Missään ei näkyny mitään.

Automatkalla sitten meidän työnantaja M kertoi parin viikon ohjelman. Tekemistä riittää ja opin heti, että lappalaiset on kovia puhumaan. Pari ekaa viikkoa täällä pyörii ratsastusleirejä, raveihinkin jossain vaiheessa päästään ja ens viikolla ehkä paikallisille Iskelmäfestareille.

Ei mulla vaan olis tarpeeks sitä mitä siihen nyt tarvitaankaan, kun kaks ihan ventovierasta ihmistä muuttaa asumaan sun luokse vähän yli kuukaudeks. "Olkaa kun kotonanne.". Ehkei nyt ihan kuitenkaan, muuten jääkaappi olis jo tyhjennetty ja kaikki kaapit koluttu.
Niin, tähän perheeseen kuuluu siis työnantaja "äiti" M ja kolme lasta. Yks 12- vuotias poika (joka lähti tyttöjä karkuun mummolaan) ja kaks tyttöä, 14 ja 15. Eläimistöön kuuluu 9 hevosta, koira, marsu ja kaks kisua. Pihapiiri ei oo ihan niin iso kuin olisin kuvitellu hevostallilla olevan, mutta ainakaan ei eksytä. Eikä tarvii urheilla paikasta A paikkaan B. Kemijärven keskustaan on n. 12 kilometriä. Vanhemman tytön skootteria saa kuuleman mukaan lainata jos haluaa jossain käydä ajelemassa. En usko että kukaan uskaltaa jättää menopeliään mun haltuun, vaikkakin mopokortin omistaja olen. Pakko myöntää että vaikka mulla kortti on ollut taskussa jo sen kaks vuotta, en oo ajamaan päässyt kun kerran. Että muiden ja oman turvallisuuden vuoksi harkitsisin kaks kertaa ennen kun mulle lainaa skootteriaan.



Tänään päästiin jo vähän maistelemaan, mitä se työskentely tällä tallilla oikein on. Aloteltiin "kevyillä" työtehtävillä. Ensin saatiin (tai jouduttiin) tasottaa pyöröaitauksen uutta hiekotusta. Okei, ei se voi olla kovin raskasta. Kymmenen minuutin jälkeen hiki virtas ja tuli kuuma. Sinnikkäästi jatkettiin työtä pitäen välillä omia pikkutaukoja. Kyllä siinä helposti kaks tuntia hurahti.

Sitruuna- kissa tuli valvomaan työntekoa

Siinä on eroa, eiks vaan? :)

Ei päästy lappaamisesta eroon, sillä seuraavaks oli vuorossa purujen lappaamista. Eipä se oikeen tuntunu miltään ton hiekan jälkeen. Taas pidettiin niitä omia pikkutaukoja, ettei vaan saatais kaikkee tehdyks ekana päivänä. Täytyyhän muillekkin päiville olla hommia.


Päästiin vielä kahdeksan aikoihin mukaan tekemään iltatallia, ja paljon on asioita muistettavana. Onneks ei tarvi ihan heti yksin ruveta siihen. 


Rusina-polle


Sitruuna- catti


Roti- dogi


Kysyttiin Siljan kanssa että moneltako huomenna pitää herätä tai moneltako työt alkaa. Vastauksena oli et "Sitten ku vaan jaksatte:" Okei, käy! Ei kyllä ajateltu puoleen päivään asti koisia,vaan laitetaan varmaan jonkunlainen herätys jonkunlaiseen aikaan. Ja huomenna päästään ehkä ridaamaan, jee! Viimeks ollu hevosen selässä joskus syksyllä ja kovasti haluisin päästä kattomaan että vieläkö saan hevosen toimimaan.

Se tästä päivästä, huomenna uudet jutut sit!

-Ida

27.6.2013

Hyttysten armoille mars!

Moi,

Ollaan siis kaksi ensimmäisen vuoden eläintenhoitajaopiskelijaa, Silja ja Ida. Ikää on kertynyt molemmille 17- vuotta. Asutaan molemmat pk-seudulla, joten ihmettelette varmaan miksi haluttiin lähteä Lappiin asti työssäoppimaan.

No, kaikki lähti siitä kun alettiin alkuvuodesta etsiä työssäoppimispaikkaa kesälle. Ajateltiin että olis kiva nähdä vähän muutakin maailmaa kun kerrostaloja ja shoppailukatuja. Lappi. Se olis täydellinen vastakohta. Siinä sitten kateltiin netistä hevostalleja eri puolilta Lappilandiaa. Hevostalliin päädyttiin, koska minä, eli Ida, olen koko pienen ikäni tykännyt hevosista ja harrastanutkin niitä. Silja taasen haluaa niistä kokemusta. Nytten sitten työpaikka on tiedossa Kemijärven läheisyydestä. Meistä tulee viiden viikon ajaks raskaan työn raatajia.

Tätä kirjottaessa ollaan junassa matkalla Kemijärvelle. Eihän se kestä kun vaivaset 15 tuntia... Tähän mennessä matkaa on kertynyt tunneissa vajaa kolme. Hyvin on mennyt, juna pysyny raiteillaan. Silja nukkuu ja mä tässä koneilen. Eväitä on enemmän kun tarpeeks, no, ainakin riittää purtavaa.

Aamulla sitten ollaan perillä ja nähdään että mihin oikeen ollaan ryhdytty. Huomiseen siis! :)







- Ida