Day 1: Getting started

Heippa hei,

Täällä me nyt Kemijärvellä ollaan. Junamatka meni hyvin, mitä nyt välillä juna joutu stoppailemaan edessä odottavan myrskyn takia. Saatiin muuten nukuttua hyvin, mutta kysäsin välillä Siljalta unenpöpperössä että missä pysäkillä milloinkin ollaan. Laitettiin muuten VR:lle vähän palautetta:

Ja unohdettiin vielä mainita kauniisti kirjoitetussa palautteessa hyttien säälittävästä koosta:

Kuvasta ei saa kunnon käsitystä siitä pienuudesta mikä me kohdattiin. Mikähän idea siinäkin on, että ovi avautu kaiken lisäks sisäänpäin? No, kaikkea ei voi eikä tartte ymmärtää.


Noniin. Purataan tää D1 eli Day nro 1. Meidät haettiin juna-asemalta ja siellä kun odoteltiin, mietittiin että mihin peräkylään ollaan oikein tultu. Missään ei näkyny mitään.

Automatkalla sitten meidän työnantaja M kertoi parin viikon ohjelman. Tekemistä riittää ja opin heti, että lappalaiset on kovia puhumaan. Pari ekaa viikkoa täällä pyörii ratsastusleirejä, raveihinkin jossain vaiheessa päästään ja ens viikolla ehkä paikallisille Iskelmäfestareille.

Ei mulla vaan olis tarpeeks sitä mitä siihen nyt tarvitaankaan, kun kaks ihan ventovierasta ihmistä muuttaa asumaan sun luokse vähän yli kuukaudeks. "Olkaa kun kotonanne.". Ehkei nyt ihan kuitenkaan, muuten jääkaappi olis jo tyhjennetty ja kaikki kaapit koluttu.
Niin, tähän perheeseen kuuluu siis työnantaja "äiti" M ja kolme lasta. Yks 12- vuotias poika (joka lähti tyttöjä karkuun mummolaan) ja kaks tyttöä, 14 ja 15. Eläimistöön kuuluu 9 hevosta, koira, marsu ja kaks kisua. Pihapiiri ei oo ihan niin iso kuin olisin kuvitellu hevostallilla olevan, mutta ainakaan ei eksytä. Eikä tarvii urheilla paikasta A paikkaan B. Kemijärven keskustaan on n. 12 kilometriä. Vanhemman tytön skootteria saa kuuleman mukaan lainata jos haluaa jossain käydä ajelemassa. En usko että kukaan uskaltaa jättää menopeliään mun haltuun, vaikkakin mopokortin omistaja olen. Pakko myöntää että vaikka mulla kortti on ollut taskussa jo sen kaks vuotta, en oo ajamaan päässyt kun kerran. Että muiden ja oman turvallisuuden vuoksi harkitsisin kaks kertaa ennen kun mulle lainaa skootteriaan.

Tänään päästiin jo vähän maistelemaan, mitä se työskentely tällä tallilla oikein on. Aloteltiin "kevyillä" työtehtävillä. Ensin saatiin (tai jouduttiin) tasottaa pyöröaitauksen uutta hiekotusta. Okei, ei se voi olla kovin raskasta. Kymmenen minuutin jälkeen hiki virtas ja tuli kuuma. Sinnikkäästi jatkettiin työtä pitäen välillä omia pikkutaukoja. Kyllä siinä helposti kaks tuntia hurahti.

Sitruuna- kissa tuli valvomaan työntekoa

Siinä on eroa, eiks vaan? :)

Ei päästy lappaamisesta eroon, sillä seuraavaks oli vuorossa purujen lappaamista. Eipä se oikeen tuntunu miltään ton hiekan jälkeen. Taas pidettiin niitä omia pikkutaukoja, ettei vaan saatais kaikkee tehdyks ekana päivänä. Täytyyhän muillekkin päiville olla hommia.

Päästiin vielä kahdeksan aikoihin mukaan tekemään iltatallia, ja paljon on asioita muistettavana. Onneks ei tarvi ihan heti yksin ruveta siihen. 


Rusina-polle

Sitruuna- catti

Roti- dogi

Kysyttiin Siljan kanssa että moneltako huomenna pitää herätä tai moneltako työt alkaa. Vastauksena oli et "Sitten ku vaan jaksatte:" Okei, käy! Ei kyllä ajateltu puoleen päivään asti koisia,vaan laitetaan varmaan jonkunlainen herätys jonkunlaiseen aikaan. Ja huomenna päästään ehkä ridaamaan, jee! Viimeks ollu hevosen selässä joskus syksyllä ja kovasti haluisin päästä kattomaan että vieläkö saan hevosen toimimaan.

Se tästä päivästä, huomenna uudet jutut sit!

-Ida