30.9.2013

No ei siinä

Täällä taaas. Mäntsälässä. Asuntolassa.

Eli siinä kävi sit niin että huoneen sain ma. Mut meiät on ripoteltu eri puolille asuntolaa, vähänkö tylsää. Huomen yritetään kyl puhuu jos saatais jotenki muutettua, eihän tää nyt käy laatuun. Asuntolassa muka liian täyttä. Kierrettii äsken kattomassa, puolet huoneista tyhjinä. 


Tyhjä huoneee

Oli tosi outoo aamulla herätä ja lähtee taas. Sit ku pääs koulun alueelle niin tuntu jo ihan oudolta. Vaikkei mikään oo oikeen muuttunu. Outoja naamoja vaan kauheesti. 
Tehtiin aamusta lähtien sellasta työssäoppimiseen liittyvää tehtävää, johon hajoaa pää. Onneks sen pitää olla vasta marraskuussa valmis. Huomenna ois tiedossa samanlaista ohjelmaa. Sit keskiviikkona alkaa tunnit.




Toi maksaa 6e mut sain sen ilmaseks hähää >:)


Vähänkö tylsää, vaikka eka ilta asuntolassa. Kaikki on niin masentavia kun mä ehdotan jotain niin ei ne jaksa. Mut onneks Silja tulee kohta piristämään elämää. Se kun aamulla myöhästy junasta.... :D

Okei.
Asuntola: Hyi ruma ja tylsä ja haisee
Huone: Perus, vihreet seinät hyi
Lattia: Matto vois olla kiva
Seinät: Edelleen vihreät...
Kaapistot: Liikaa tilaa
Hylly: Niin mikä hylly?!
Pöytä: Ankee
Ovi: No se on ovi
Muu: Sängyt on aika kovia ja lavuaari pitää aikamoista ääntä


Jatkossa saatte sitte kuulla tästä hirveän innostavasta ja toiminnantäyteisestä asuntolaelämästä. 

-Ida

29.9.2013

Vähänkö tylsää

Tää ei oo yhtään mun juttu. Ei siis ollenkaan. Ja nyt on kyse pakkaamisesta. 

Ei sitä voi kerralla tehä loppuun. Mulla menee ainakin se pari tuntia, et saan kamat kasaan. Siinä välissä sit harhailen jossain ja unohdan hetkeks sen kauheen pakkaamisen tunteen. Sit kun taas muistan mitä mun pitikään tehdä, niin....

Mikä siitä tekee niiin hankalaa? Ensinnäkin, en tiedä mitä mä oikeen tarviin mukaan asuntolaan. Hah, no tietty peruskamat ja sillain. Mutmut. Kuitenkin. En tiedä mistä alottaa! Ei oo kiva olla ma-pe poissa sivistyksestä jos on unohtanu jotain tosi oleellista. Mun pitäis varmaan alottaa aina perjantaina kun tuun kotiin, että varmasti sunnuntaina on kaikki ajoissa laitettuna. Kyl mä aina alotan pakkaamaan ajoissa, joskus päivällä. Silti huomaan vielä ennen nukkumaanmenoa että eihän mulla vielä oo kaikki mitä mä tarviin. Mut kamera on must juttu! (se menee aina enkaks laukkuun)

Ehkä tästä selvitään. Hoomenna ois aikanen herätys tiedossa. 5.40 UP. Sit 6.49 junaan Keravalla, sieltä 7.03 junalla Mäntsälään ja sieltä vielä 7.20 bussilla koululle. Ja koulu alkaa 9.15. Ja pitäis koko matkan ajan kantaa niitä asuntolakamoja. Ja parasta tässä on se, että en oo edes tietoinen siitä onko sitä paikkaa mulle. Ei oo tullu minkäänlaista ilmotusta, että olisinko sen saanu tai jääny saamatta. Pitää vaan toivoo parasta. Koska en todellakaan aio joka aamu herätä tohon aikaan ja toistaa tota samaa rumbaa. Ei oo mun juttu se. 
Vielä kun ajattelee, että jos koulu loppuu 15.45. Sieltä bussilla 16.17(?) Mäntsälään ja sieltä 16.40 junalla Keravalle. Keravalta vielä Korsoon ja kello onki yhtäkkiä jo melkein puol kuus. Eei kiva. Onneks tiistait ja perjantait on lyhyempiä päiviä, silloin päästään jo 13.45. Ja vaan maanantaisin alkaa 9.15, muulloin 8.15. 


Pelkkää teoriaa luvassa, ainakin lukkarin mukaan. Huoooh. Ja kahen viikon päästä taas lomailemaan, syysloma nimittäin!

-Ida


28.9.2013

Mitäpä

Porvoossa tuli oltua ti-pe. Hannalla oli tiistaina synttärit :)

Keskiviikkona käytiin salilla ja tehtiin Hannan personal trainerin suunnittelema ohjelma. Huhuh. Torstaina oli hankaluuksia liikkua paikasta toiseen. Oli reidet niiin rikki. Mummi vaan nauro mulle kun olin ku joku 70vee mummeli. Sängystä alas pääseminen tuotti hankaluuksia, joten tein sen helpoimman kautta; kierin sieltä alas. 
Ens kerralla vois vähän paremmin venytellä (huom. Hanna!). 

Maanantaina ois paluu arkeen. Back to school tai jotain. Ihan jees päästä sinnekki takasin, kattoo nyt missä vaiheessa siihenkin hajoo. 

Kiva yllätys, valmiiks lämmitetty sänky :3

Hannan Loba


Loban tekemä piilopaikka :D

-Ida

19.9.2013

Valjakkoajokisa

Mun kamerassa ei oo toi videoiden laatu mikään paras, mut koittakaa kestää.


Ja vielä yks kunniakierros!

18.9.2013

Heppoja stadionilla

Tapahtuipa niin, että mun äiti osallistu netissä kilpailuun ja sattui voittamaan VIP-liput kahdelle Hevoset stadikalla- tapahtumaan. Liput oli sunnuntaille, ja siellä me melkein koko päivä vietettiin. Kuvia tuli otettua melkein sellaset kevyet 300, joten niitä mahtuu tähän postaukseen aika paljon. Laitan ne ihan loppuun, jotta pääsisin helpommalla.

3-4 tunnin yöunien jälkeen oli tosi fressi olo, ja bussimatka multa kului nukkuen. No mutta oma vika, tiesin kyl et aamulla ois aikanen heräys. Kymmeneltä kisat alkoi, ja me oltiin paikalla noin yhentoista aikoihin. Käytiin infossa kysymässä mistä me ne VIP- rannekkeet saadaan. Ohjas meiät kävelemään eteenpäin, siinä infossa oli vaan "tavikset" kuulema. Oltiin alkuun mietitty mitä kivoja juttuja meille tärkeille henkilöille olis. VIP- katsomo oli ainakin hyvällä paikalla, sieltä näki kentän hyvin ja aika läheltä. Ehittiin kattomaan Unikulma Grand Prixin loppuosa, jossa voittaja sai itselleen Unikulman sängyn joka on muotoiltu sen ihmisen ruumiinrakenne huomioon ottaen. 

Klo 12.00 alko Sonera Poni Grand Prix. Äiti oli ihan fiiliksissä, se jännitti koko ajan että kuinka monta virhepistettä kenellekkin tulee. Se innostu ihan kertaheitolla koko lajista, vaikka luulin ettei sitä paljoakaan kiinnosta. Ihan kiva positiivinen yllätys :)
Katottiin siitä eka kierros, ja lähettiin syömään VIP- ruokailuun. No, saihan siitä mahansa täyteen. Miinusta siitä, että kaikki juominen maksoi. Paitsi tee ja kahvi. Ruokana oli maustettuja kirsikkatomaatteja, nuudeleita, kanasalaattia (<3) ja kylmäsavulohta. Jälkkäriks oli tyrnimarjamoussea (?). Kanasalaatti oli tosiaan namm! 

Takasin katsomoon ehittiin just kun poniluokan palkintojenjako alkoi. Sen jälkeen oli luvassa vähän erilaista ohjelmaa. Valjakkoajokisa, jossa mukana oli Kalle Palander, Esa "Tiki" Tikkanen, Matti Keskinarkaus ja Jyrki Järvi. Jos nimet ei sano mitään, niin kaikki on/ on ollut urheilijoita. 
Oli hauskaa katottavaa kyl :D Ensimmäiset viis porttia ohjasti urheilija, ja viimeiset ohjasti ihan oikea ohjastaja. Ja Palanderin Kalle vei voiton. 

Sen jälkeen käytiin vähän kiertelemässä paikkaa, ja kauheesti oli kaikenlaista myytävää tavaraa. Ihan kun ois hevosmessuilla ollu. Miks kaikki ratsastustakit on niin hienoja? Ja kalliita kans. 

Vähän myöhemmin tuli Kari Vepsä kertomaan hevosen hallinnasta ja lännenratsastuksesta. 15.00 alkoi pääkisat, eli Volkswagen Leading Rider- kisat. Palkintona uus volkkari. Aika jännää seurattavaa oli, ekalta kierrokselta vaan yks selvitti radan puhtaasti, ja kukas muukaan kun Sebastian Numminen. Sebbe ratsasti vielä kahdella hevosella, toisella puhtaasti ja toisella vp 4. 
Tässä vaiheessa alko tulla vähän kylmä, kun aurinko paisto toiselle puolelle, eikä meidän VIP- katsomoon. Vilttejä oltais toivottu...
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Sebbe otti koko kisasta sijat 1 ja 2. Satu Liukkonen, joka sattuu olemaan Seben vaimo, otti sitten kolmossijan. Aika hyvin, samaan perheeseen 1-3 sijat. 

Siihen sitten loppu ne kilpailut. Pois lähdettiin vähän tympeinä vippinä olosta. Onneks ei kuitenkaan siitä maksettu sitä hintaa (yli 100e). Kuitenkin fiilis oli hyvä, äitillä joka innostu estekisoista ja mulla, kun sain viettää äitin kanssa pitkästä aikaa aikaa. Ja olihan se kiva huomata että sain sen innostumaan samoista asioita mistä ite tykkään :)














Ilme kertoo kaiken





Tikiii


Hurrja vauhti!






Palander valmiina hommiin

Ja voitto tuli!





Vepsän Kari





















Sebastian Nummela ja Satu Liukkonen


Loppukisassa oli muuten sama rata kun vuoden 1952 olympialaissa. Silloinhan esteratsastus oli päätöslajina.
Laitan myöhemmin pari videoita tosta valjakkokisasta. Huomenna ajattelin tehä huoneeseen suursiivouksen!


-Ida