Moro,
Selvittiin ehjinä ja elossa takasin.
Lähettiin eilen aamulla 10.20 bussilla Pyhälle. Siellä pidettiinkin jo eka evästauko :D Luontokeskus Naavasta käytiin kyselemässä vähän reittiohjeita ja yöpymispaikkoja. Kovasti myyjä yritti tarjota meille kallista karttaa, mutta meille kelpas yksinkertanen ilmaiskartta. Ihan hyvin me sillä pärjättiin.
Ruokavarasto:
Pussillinen ruisleipää
3 Tuc-pakettia
2 keksipakettia
16 makkaraa
teetä ja sokeria
karkkipussi
4 lakua
paljon pillimehuja
pari limsaa
Tallustelu Luostolle päin alkoi n. klo 12. Oli hyvä kävelyilma, ei aurinko paistanu eli ei ollu liian kuuma ja vähän tuuli. Alkumatkan ajan reitti oli helppo ja oli paljon kivoja maisemia. Pysähdyttiin ekan kerran Karhunjuomalammella paistamassa makkaraa. Ja saatiin tulet aikaseks, niinkun saatiin joka kerta kun piti nuotio laittaa. Siinä me pidettiin taukoa tunnin verran. Seuraavaks pidettiin tauko n. 6km päässä Huttulomassa. Siellä sitten grillattiin kuivaa ruisleipää! Ja juotiin teetä. Rimi löys sieltä mökistä jonkun kengät, jotka oli sellaset että tuntu kun ois kävelly paljain jaloin. Ketään ei näkyny mailla halmeilla, joten luultavasti ne oli unohdettu sinne. Eipä kukaan kuitenkaan ottanu niitä matkaan.
Lähettiin sitten sieltä jossain kaheksan aikoihin. Yhessä vaiheessa eksyttiin vähän polulta, ei enempää kun 15 metriä. Silja siinä laski Rimin kameralaukun hetkeks maahan, ja huomas parin kilsan päässä unohtaneensa sen. Siitä vaan hakemaan se mukaan. Minä, Fiia ja Heli jäätiin suosiolla istumaan ja odottamaan kahta sankaria kameranhakureissulta.
Siinä me rauhallisella vauhdilla käppäiltiin, ja yhtäkkiä huomattiin olevamme suolla. Heräs pikkunen aavistus siitä, ettei me oltu ihan oikeella polulla. Onneks kännykän navigaattori pelasti meiät, ja voidaan syyttää vaan huonoa opastusta! Joku polku me sitten löydettiin, ja sitä kun eteenpäin käveltiin, heräs taas ajatus siitä, että ollaankohan me vieläkään oikeessa paikassa. Voi sitä hyttysten ja epätoivon määrää. Olihan meillä kuitenki asiat suhtkoht hyvin; 4 toimivaa kännykkää, ruokaa, vettä, makuupussit, lämmintä vaatetta ja siltä varalta että joku katkois jalkansa, oli meillä kantajia joka raajalle. Päätettiin sitten jatkaa eteenpäin, kaikki tiet vie sentään johonkin. En oo ikinä ollu niin ilonen kyltin näkemisestä! Kyltti tuli esiin ja juostiin onnesta kattomaan kuinka pitkä matka meiän yöpymispaikalle enää on. 0,5km! Oltiin sittenki osattu suunnistaa ihan oikein.
Kapustalla pistettiin tulet ja majottauduttiin päivämökkiin. Olihan se vähän hankala siellä nukkua, mut kyllä se yhen yön meni. Oltiin perillä vähän ennen kymmentä. Ja kuten huomaatte, meiän kävelyvauhti oli rauhallinen ja taukoja on pidetty siellä sun täällä. Päästiin se 15km päivässä, mikä oli tavotteenakin.
Siellä me nuotiolla istuttiin, ja yhtäkkiä Silja säikähtää: "Oliks toi karhun TÖRÄYS?!" Ja kaikki muut repeää ja yks vaan ihan säikkynä siinä istuu. Karhun "töräys" oli Fiia mökissä siirtelemässä tuoleja. Illalla lämmitettiin kamina, ja oli kyllä aika virhe. Yöllä tuli niin tuskallisen kuuma, että oikeen hiki valu ja ilma oli painostavaa. Ja vaikka tulet sammutettiin, ei se paljoakaan auttanu.
Meinattiin tänään aamulla herätä jo kuudelta, ettei olis niin kuuma kävellä ja että ehittäis hyvissä ajoin Luostolle. Nooh, mä nousin ekana ja heräsin kaheksalta. Kävin laittamassa nuotioon tulet ja teeveden keittymään. Siinä me istuttiin ja matkaan lähettiin jossain kymmenen aikoihin. Siitä alko vaellus ametistikaivokselle. Oli muuten kuuma kävellä. Aurinko paisto melkein kirkaalta taivaalta, ja vielä kun kanto painavaa reppua, niin lämpöä alko olla jo aika paljon. Ametistikaivokselle oli vähän päälle 7km, ja sinne päästyämme käytiin kahviossa ostamassa jätskit ja paistettiin laavulla viimiset makkarat. Ei käyty ametisteja kaivamassa hinnan takia, ja olis vielä pitäny kiivetä paljon rappusia ylöspäin. Eipä se kauheemmin haitannu, oon nimittäin käyny siellä pari vuotta taaksepäin. Siitä Luostolle oli enää 5km. Se loppumatka oli helppoa tietä, ja meni nopeesti. Ehittiin kylläkin eksyä vielä kerran, kun käännyttiin väärälle tielle. Kun päästiin Luostolle, ihan ensimmäiseks käytiin kaupassa ostamassa taas jäätelöt. Huhhuh, 30km oli takana eikä yhtään enää edessä. Helpottava fiilis, pakko myöntää.
Oltiin Siljan kanssa ihan turisteja kun nähtiin poroja. Ihasteltiin ja otettiin kuvia, kun näille lappilaisille vaan oli "ihan normipäivä".
Siinäpä se pikkunen vaellusretki oli ja meni. Ja ens kesänä karhunkierrokselle hehheh...! D:
-Ida
Ruokavarasto:
Pussillinen ruisleipää
3 Tuc-pakettia
2 keksipakettia
16 makkaraa
teetä ja sokeria
karkkipussi
4 lakua
paljon pillimehuja
pari limsaa
Tallustelu Luostolle päin alkoi n. klo 12. Oli hyvä kävelyilma, ei aurinko paistanu eli ei ollu liian kuuma ja vähän tuuli. Alkumatkan ajan reitti oli helppo ja oli paljon kivoja maisemia. Pysähdyttiin ekan kerran Karhunjuomalammella paistamassa makkaraa. Ja saatiin tulet aikaseks, niinkun saatiin joka kerta kun piti nuotio laittaa. Siinä me pidettiin taukoa tunnin verran. Seuraavaks pidettiin tauko n. 6km päässä Huttulomassa. Siellä sitten grillattiin kuivaa ruisleipää! Ja juotiin teetä. Rimi löys sieltä mökistä jonkun kengät, jotka oli sellaset että tuntu kun ois kävelly paljain jaloin. Ketään ei näkyny mailla halmeilla, joten luultavasti ne oli unohdettu sinne. Eipä kukaan kuitenkaan ottanu niitä matkaan.
Lähettiin sitten sieltä jossain kaheksan aikoihin. Yhessä vaiheessa eksyttiin vähän polulta, ei enempää kun 15 metriä. Silja siinä laski Rimin kameralaukun hetkeks maahan, ja huomas parin kilsan päässä unohtaneensa sen. Siitä vaan hakemaan se mukaan. Minä, Fiia ja Heli jäätiin suosiolla istumaan ja odottamaan kahta sankaria kameranhakureissulta.
Siinä me rauhallisella vauhdilla käppäiltiin, ja yhtäkkiä huomattiin olevamme suolla. Heräs pikkunen aavistus siitä, ettei me oltu ihan oikeella polulla. Onneks kännykän navigaattori pelasti meiät, ja voidaan syyttää vaan huonoa opastusta! Joku polku me sitten löydettiin, ja sitä kun eteenpäin käveltiin, heräs taas ajatus siitä, että ollaankohan me vieläkään oikeessa paikassa. Voi sitä hyttysten ja epätoivon määrää. Olihan meillä kuitenki asiat suhtkoht hyvin; 4 toimivaa kännykkää, ruokaa, vettä, makuupussit, lämmintä vaatetta ja siltä varalta että joku katkois jalkansa, oli meillä kantajia joka raajalle. Päätettiin sitten jatkaa eteenpäin, kaikki tiet vie sentään johonkin. En oo ikinä ollu niin ilonen kyltin näkemisestä! Kyltti tuli esiin ja juostiin onnesta kattomaan kuinka pitkä matka meiän yöpymispaikalle enää on. 0,5km! Oltiin sittenki osattu suunnistaa ihan oikein.
Kapustalla pistettiin tulet ja majottauduttiin päivämökkiin. Olihan se vähän hankala siellä nukkua, mut kyllä se yhen yön meni. Oltiin perillä vähän ennen kymmentä. Ja kuten huomaatte, meiän kävelyvauhti oli rauhallinen ja taukoja on pidetty siellä sun täällä. Päästiin se 15km päivässä, mikä oli tavotteenakin.
Siellä me nuotiolla istuttiin, ja yhtäkkiä Silja säikähtää: "Oliks toi karhun TÖRÄYS?!" Ja kaikki muut repeää ja yks vaan ihan säikkynä siinä istuu. Karhun "töräys" oli Fiia mökissä siirtelemässä tuoleja. Illalla lämmitettiin kamina, ja oli kyllä aika virhe. Yöllä tuli niin tuskallisen kuuma, että oikeen hiki valu ja ilma oli painostavaa. Ja vaikka tulet sammutettiin, ei se paljoakaan auttanu.
Meinattiin tänään aamulla herätä jo kuudelta, ettei olis niin kuuma kävellä ja että ehittäis hyvissä ajoin Luostolle. Nooh, mä nousin ekana ja heräsin kaheksalta. Kävin laittamassa nuotioon tulet ja teeveden keittymään. Siinä me istuttiin ja matkaan lähettiin jossain kymmenen aikoihin. Siitä alko vaellus ametistikaivokselle. Oli muuten kuuma kävellä. Aurinko paisto melkein kirkaalta taivaalta, ja vielä kun kanto painavaa reppua, niin lämpöä alko olla jo aika paljon. Ametistikaivokselle oli vähän päälle 7km, ja sinne päästyämme käytiin kahviossa ostamassa jätskit ja paistettiin laavulla viimiset makkarat. Ei käyty ametisteja kaivamassa hinnan takia, ja olis vielä pitäny kiivetä paljon rappusia ylöspäin. Eipä se kauheemmin haitannu, oon nimittäin käyny siellä pari vuotta taaksepäin. Siitä Luostolle oli enää 5km. Se loppumatka oli helppoa tietä, ja meni nopeesti. Ehittiin kylläkin eksyä vielä kerran, kun käännyttiin väärälle tielle. Kun päästiin Luostolle, ihan ensimmäiseks käytiin kaupassa ostamassa taas jäätelöt. Huhhuh, 30km oli takana eikä yhtään enää edessä. Helpottava fiilis, pakko myöntää.
 |
| Tää oli kiva kyltti! |
 |
| Sivistystä! |
Siinäpä se pikkunen vaellusretki oli ja meni. Ja ens kesänä karhunkierrokselle hehheh...! D:
-Ida
Siis saaks noihin mökkeihin mennä niinku kuka vaan yöpymään :)
VastaaPoistaJoo saa :D
Poista